Jokainen hieroja ja hieronnassa käynyt tietää, että hieroja sivelee väliaineella, pusertelee ja lopuksi vielä taputtelee. Miksi lähes jokainen tekee niin? Mikä logiikka tässä on? Jutussa käsitellään hierontaotteita sekä puhutaan ihon mekanoreseptoreista, joista tietty hermopääte reagoi eritoten mm. tärinään.

KLASSISET HIERONTAOTTEET

Nykymuotoisten koulutettujen hierojien hieronta perustuu klassiseen hierontaan, olipa tekijä sitten urheiluhieroja tai klassinen hieroja. Klassisia hierontaotteita on kuusi ja ne ovat:

  1. Sively
  2. Hankaus
  3. Pusertelu
  4. Taputus
  5. Täristely
  6. Ravistelu
Alaselän käsittelyä hierontavahalla

Termit saattavat kuulostaa hassuilta, mutta niillä on ihan fysiologiset perusteensa.

Hieronta aloitetaan sivelyotteella. Siinä liu-utetaan kättä ihoa pitkin, jonka avulla lämmitellään ja valmistellaan kudoksia hierontaan ennen muita muokkaavia otteita sekä sillä saadaan kudoksiin venytystä. Ote tehdään yleensä aina väliaineella ja se on tyypillisin käsittelyote. Sivelyotteella on hyvä tunnustella kudoksia ja jännitystiloja. Otetta voi käyttää lihassyiden suuntaisesti tai niihin nähden poikkisuuntaisesti tarpeesta riippuen. Sivelyotetta käytetään myös muokkaavana otteenna lämmittelyiden jälkeen.

Hankausotteessa liike on pyörivä, voimakkaampi ja rytmisesti pumppaava. Ote ei vaadi väliainetta eikä siinä ole tarkoitus liukua ihon päällä vaan sillä saadaan vaikutusta ihon alla oleviin kudoksiin sekä edistetään laskimoverenkiertoa sekä imunestekiertoa. Sillä saa laukaistua lihasspasmeja, pehmitettyä kudoskiinnikkeitä ja lihaskovettumia. Tätä oteta käytetään lämmittelyotteiden jälkeen ja on olennainen osa hierontaa.

Puserteluotetta käytetään alueilla, jossa saadaan kudos sormien tai käsien väliin. Otteella tehdään kudokseen nostetta, vääntöä ja venytystä. Sillä saadaan hyvä paine tarkalle alueelle. Sillä pyritään laukaisemaan lihasspasemja, lisätä kudoksen elastisuutta, estää kiinnikkeiden syntymistä ja se on erinomainen mm. tiettyjen lihasten trigger-pisteiden käsittelyyn. Lisäksi ote edistää laskimoverenkiertoa sekä imunestekiertoa.

Täristelyote on teknisesti kaikkein haastavin ja kohtalaisen raskas tehdä. Tätä ei pidä sekoittaa ravisteluun. Täristys on pieni, nopearytminen ja värisevä liike. Tällä päästään syvälle kudoksiin ja sillä on rentouttava ja kipua lievittävä vaikutus.

Taputusote tehdään vaimeina kevyinä lyöntisarjoina vuorokäsin.  Tällä voidaan hieronnan kesivaiheilla stimuloida lihasten supistumisherkkyyttä ja saadaan pintaverisuoniin laajentava vaikutus. Tyypillisesti tämä tehdään hieronnan päätteeksi, jolloin ote vaikuttaa rauhoittavasti. Ote ei ole pelkästään lopetusote vaikka se sellaiseksi usein mielletään.

Rytmisyydeltään ja voimakkuudeltaan otteet voivat olla erilaisia käyttötarpeesta riippuen. Lisäksi on paljon sovellettuja otteita eri käyttötarkoituksiin, joissa usein yhdistetään klassisia otteita.

Hieronnan muut vaikutukset

Käsittely ei kuitenkaan ole pelkkiä mekaanisia tekniikoita ja niiden aiheuttamia vaikutuksia pehmytkudoksiin, verenkiertoon ja imunestekiortoon. Hieronta vaikuttaa vahvasti myös hermoston kautta josta alempana lisää. Eikä pidä unohtaa psykologisia vaikutuksia, tunneasioita ja kosketuksen aiheuttamia vaikutuksia hieronnassa. Näihin en syvenny tällä kertaa, mutta niiden olemassaolo on hyvä tiedostaa.

IHON RAKENNE

Ihon rakenne ja mekanoreseptoreita

Kuva: Hoitava hieronta, WSOYpro Oy

Ihon rakenteissa on erilaisia aistinreseptoreita, jotka ottavat vastaan mekaanisia ärsykkeitä. Näitä reseptoreita ovat Pacinin, Meissnerin, Ruffinin ja Krausen (Krousin) keränen, Merkelin kiekko sekä vapaat hermopäätteet. Kyseiset reseptorien tehtävänä on aistia kosketusta, kipua, kylmää ja kuumaa. Jokainen reseptori reagoivat ärsykkeisiin eri tavoilla, kaikki kuitenkin aktivoituvat kosketuksesta.

Pacinin keränen (Pacinin kappale)

  • Nopea värinä ja liike

Meissnerin keränen (Meissnerin kappale)

  • Liike ja hidas värinä

Ruffinin keränen (Ruffinin lieriö/pääte)

  • Kuuma
  • Ihon venyminen

Krausen keränen (Krausen kappale)

  • Kylmä
  • Tarkka tehtävä epäselvä

Merkelin solu (Merkelin kiekko)

  • Pintakerroksen kosketus
  • Ihon hidas painuminen ja paine

Vapaa hermopääte

  • Kipu (mekaaninen, kemiallinen, terminen ärsyke ja sähkö)
  • Liike
  • Karvojen liike

Kun listausta lukee niin voi tajuta, että klassisen hieronnan otteissa on juuri kyseisiä elementtejä mukana. Hieronnan ja fysikaalisten hoitojen yhteydessä käytetään usein lisänä aktiivisia ja passiivisia liikehoitoja, venytyksiä, kylmä-/lämpöhoitoja (terminen hoito) tai sähköä. Antamalla erilaisia ärsykkeitä, voidaan vaikuttaa hoitotuloksiin tuloksekkaasti eri menetelmien avulla.

Lannerangan mobilisaatio

Mobilisoivaa liikehoitoa alaselälle

Monipuoliset hoitotavat eivät johdu pelkästään siitä, että näin on aina tehty vaan niillä on lisäksi fysiologiset syynsä. 😉

Kirjoittaja:
KH Tuomas Liikala

Lähteet:
Hoitava Hieronta, Arponen R., Airaksinen O., 2001
Ihminen havaitsijana: Somatosensorinen järjestelmä-luento, Aalto-yliopisto, Häkkinen J.  2016
Biomag HUS

Scroll to top